Tilausvillasukat etenevät

Nyt on vihdoin tehty villasukkiin sellaiset varret, joihin olen kohtuullisen tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että voin jatkaa sukkia eteenpäin. Innostuin jopa neulomaan toista sukkaa (tenttiin lukemisen sijaan) kärkeen asti. Sitten taas purin kärjen ja neuloin uudestaan. Lopputulos ei edelleenkään miellytä. Kavennus ei vain näytä hyvältä kuvion kanssa. En myöskään ole oikein varma jalkaterän pituudesta.

Sukkien tekeminen tuntui jopa niin pakkopullalta, että ostin kangasta cocktail-mekon viritelmään. Mekko on todennäköisesti tuhoon tuomittu, sillä en raskinut ostaa ohjeen mukaista määrää kangasta. Mekon yläosa on kyllä jo puolessa välissä ompelua kivan mallinen, mutta helmaa täytyy pohtia, kun kangas ei vaan millään tule riittämään, jos ohjetta noudattaa täysin.

Epäsymmetrinen villapaita

Tämä paita valmistui uskomattoman nopeasti. Pitäisi varmaan jatkossakin käyttää paksua lankaa ja isoja puikkoja. Vaikka koko paita oli käytännössä palmikkoa tai reikäneuletta, neulominen sujui joutuisasti. Kaiken lisäksi mielestäni ärsyttävimpiä kappaleita, eli hihoja, ei tarvinnut neuloa erikseen. Onneksi englanninkielinen ohje oli helppolukuinen, eikä tulkinnan varaisia kohtia ollut lainkaan. 

Malli: Asymmetric Pullover, Designer Knitting -lehti autumn 2013
Lanka: Austerman Vernisa valkoinen
Menekki: 700 g
Puikot: 4 ½ mm

Jännä villapaita

Yritin auttaa ystävääni löytämään löysän, kenties kimonohihaisen, villapaidan ohjeen. Päädyin selailemaan kaupassa brittiläisiä käsityölehtiä. Käteen tarttui Designer Knitting -lehden syksyn numero, josta löysin käyttökelpoisen ohjeen ystävälleni, mutta myös aivan ihanan epäsymmetrisen palmikkovillapaidan ohjeen itselleni. Ohje oli voittanut lehden järjestämän suunnittelukilpailun. 

Aivan ihanaa neuloa paksulla langalla vain yhdellä kerällä kerrallaan ja isoilla puikoilla. Työ etenee niin uskomattoman nopeasti verrattuna hajotusvillatakkiini. Täytyy kyllä kehua ohjetta, sillä kerrankin on suunniteltu sellaiset palmikkokuviot, että kaikissa kolmessa palmikossa on yhtä monta kerrosta. Kuvion seuraaminen on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse pitää lukua kolmesta eri palmikosta.

Tilausvillasukat ovat olleet hyvän tovin paussilla. Työn eteneminen kärsii taas laiskuuteni aiheuttamasta turhautumisesta. En ottanut mitään mittoja sukkien saajan jalasta. Olen nyt purkanut varren kahdesti, kun sukka ei ole ollut sopiva. Ehkä kolmas kerta toden sanoo. 

Hajotusvillatakki

Eihän siinä mennyt kuin reilu 3 kuukautta. Onneksi se nyt on valmis, alkoi jo hiljalleen kyllästyttää. Kaiken lisäksi lopputuloksesta tuli vielä kohtalaisen onnistunut. Takki istuu yllättävän hyvin, vaikka mitään varsinaisia mittoja en jaksanut ottaa työtä suunnitellessani. Mallailin vain edistyviä kappaleita satunnaisesti tuolin karmilla roikkuvaan paitaan. Epäonnistumisen riski oli siis melko suuri laiskuuteni vuoksi, joten olen tyytyväinen lopputulokseen.

En ollut aikaisemmin leikannut neuletta, joten leikkaaminen jännitti aika paljon. Ajattelin ensin päätellä käsin leikkauskohdan, mutta muutaman piston jälkeen nostin ompelukoneen pöydälle. Pelkäsin hieman, että ompelukone vetää neuleen koneistoonsa, mutta nätistihän se siksakkasi villaneulosta. Toivottavasti päättelyt ovat riittävät ja saumat kestävät käytössä.

Ostin Tallinnasta napit takkiin. Ajattelin, että puiset napit olisi kivat. Noh, ihan väärän värisethän ne oli, kun kotona mallalin nappeja neuleeseen. Jostain tuli mieleen, että puiset napit voi varmaan maalata. Onneksi on tullut harrastettua taulujen maalailua ja sopivan sävyinen öljymaali löytyi omien maalien joukosta. Varmaan saan laiskuudestani kärsiä, kun en jaksanut hioa nappien pintaa karkeaksi. Mutta hyvällä tuurilla maali pysyy napeissa.

Sukkatilaus

Ja taas on menossa uusi kirjoneule. Tällä kertaa villasukat, eli onneksi hieman vähemmän työtä kuin villatakissa. Ystäväni teki sukkatilauksen, joten pakkohan hänelle on sukat neuloa. Toiveena oli pitkävartiset kirjoneulesukat, joissa olisi erityisesti vihreää väriä. Tallinnasta tarttui mukaan muutama kerä sukkalankaa ja kuvion suunnitelin saman Fair Isle -kirjan perusteella kuin villatakkinikin. Onneksi seuraavilla viikoilla on paljon luentoja, jotka voi hyödyntää sukkaprojektissa. Näissä sukissa on vain kolmea väriä, joten kolme 50 g kerää mahtuu hyvin käsilaukkuun.

Olen tehnyt pitkävartiset villasukat aina mummoni ohjeen mukaan. Varsi muotoillaan kavennusten avulla pohkeeseen sopivaksi. Kirjoneuleen yhdistäminen kavennuksiin on aina mielestäni hankalaa, koska kuvion täytyy kuitenkin säilyä koko varren pituudelta. En ole vielä keksinyt täydellistä ratkaisua tähän, joten päädyin taas kerran tekemään pohkeen taakse "nauhan", johon kavennukset tulevat.

Pehmoista pitsiä

Tallinnan matkalta tarttui mukaan lankoja useampaankin uuteen projektiin. Ennen kuin uusia töitä voi aloittaa, täytyy tehdä edes joku edellinen työ loppuun. Kuurankukka-lapaset aluslapasineen on nyt valmiit ja ihan sievät niistä tuli. Tein aluslapaset Regian angora-merino-langasta, joka on ihanan pehmeää lankaa. Kovin käytännölliset nämä lapaset eivät ole, koska mohair on niin ohutta. Koiran talutushihna hiertäisi varmasti pitsin rikki. Käytetään siis vain talven edustustilanteissa.

Malli: Kuurankukka by Suvi Simola
Lanka: Schoppel Wolle merino lace, noin 20 g
Puikot: 2½ mm


Kovasti houkuttaisi aloittaa villasukat, jotka lupasin tehdä kaverilleni. Jos kuitenkin vähän vielä malttaisi ja urakoisi ikuisuusvillatakkia eteenpäin.

Riittoisa villatakkiprojekti

Jokaisen kirjoneuleprojektini valmistuttua vannon, etten enää tee niitä. Ja taas on menossa aivan turhan työläs kirjoneuletyö.

Löysin sattumalta viime kesänä Forssan ABC:ltä Fair Islen neulemallit -kirjan (kirjoittanut Mary Jane Mucklestone), joka oli liian ihana jätettäväksi sinne. Kirjassa on toista sataa erilaista kirjoneulekuviota, joista sitten suunnittelin itselleni mieleisen villatakin. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni neuleen leikkaamistekniikkaa. Tällöin neulominen sujuu joutuisasti pyöröneuleena, mutta leikkaaminen kyllä jännittää aika paljon.

Takkia on tosiaan neulottu elokuun alkupuolelta asti ja tekemistä riittää edelleen vaikka kuinka paljon. Toivottavasti langat riittää.

Uusi blogi

Käsityöblogin perustaminen on pyörinyt mielessäni jo parin vuoden ajan. Opiskelujen loppusuora häämöttää ja omaa aikaa on siksi jäänyt nyt enemmän - aikaa käsitöille ja ja aikaa blogin pitämiselle. Tässä tämä nyt sitten on.

Tällä hetkellä työn alla on muun muassa Kuurankukka-lapaset, joiden ohjeen löysin Kaikki lähti lapasesta -kirjasta. Jämälankavarastossa sattui sopivasti olemaan kerä luonnonvalkoista mohairia. Lapasia on tehty luentoprojektina ja kohta alkaa olla valmista. Ohuet pitsilapaset vaativat tietenkin alle yksiväriset lapaset, jotta kuvio pääsee oikeuksiinsa.

Pari edellistä päivää olen taas selaillut neuleohjekirjoja ja käsityöblogeja uusien inspiraatioiden toivossa, sillä ensi viikonloppuna on tiedossa lankojenhakumatka Tallinaan, Karnaluksiin.