Paperinen ovikoriste

Jos koittaa saada vyyhdillä olevan langan kerälle, niin on suositeltavaa virittää vyyhti vaikka edes tuolin selkänojalle.

Ostan selvästi aika harvoin vyyhdillä olevaa lankaa. Jotenkin taas kuvittelin, että tuostahan minä sen vain pyörittelen keräksi - niin varmaan joo. Selvittelin lankasotkua noin 2,5 tuntia, ja lopputuloksena oli neljä pientä kerää lankaa, kun sitä oli järjettömien takkusolmujen takia pakko leikata välillä poikki.

En ollut neulonut koskaan aikaisemmin paperinarua. Lankavyyhti tarttui mukaani heräteostoksena. Minulla ei siis ollut ostohetkellä tai varsinkaan ennen sitä, mitään järkevää suunnitelmaa langalle. Löysin googlaamalla tällaisen ohjeen. Ohjeessa neuvottiin kostuttamaan lankakerä, jotta sen käsittely helpottuisi. Jostain kumman syystä se oikeasti toimi. Hieman kostea lanka oli sen verran notkeampaa, että neulominen onnistui ihan kivasti. Liian märkä lanka oli taas ikävän nihkeää. Päädyin kietomaan neulomuksen pajurenkaan ympärille. Pelkästää itsensä ympäri rullattu neulos ei pysynyt mielestäni riittävän napakasti renkaana. Toisaalta pajuviritelmä ei myöskään ole täysin symmetrinen ympyrä, mutten viitsisi maksaa askarteluliikkeen kranssipohjastakaan. Onpahan itse tehdyn näköinen.

Ostamassani vyyhdissä ei ollut mainintaa langan määrästä, mutta veikkaisin sitä kuluneen kranssiin noin 100 g.

Mietin aika pitkään, että millä koristaisin valkean kranssin. Muistin sitten Jatta Pauliinan blogissa olleen rusettiohjeen. Iso rusettihan sopisi hyvin kranssin reunaan.

Ikuisuusprojektin välipäivitys

Syksyllä kirjoittelin jämälankatyöstä, johon suunnittelin käyttäväni kaikki kaapeistani löytyvät jämälangat. Aika hyvin olen tavoitteessani onnistunut. Ongelmana on vain ollut se, että hitaasti etenevän työn ohella onnistun jatkuvasti tuottamaan lisää jämälankaa. Peitto on jo niin iso, ettei sitä voi oikein kuljettaa mukana. Siksi keväisessä muutossa keskeneräinen tilkkupeitto jäikin vanhemmilleni, eikä sen jälkeen ole edennyt yhtään.

Viltissä on jo nyt ihan kiitettävä määrä tilkkuja. Täytyy vähän mallailla vilttiä, että alkaako kokoa olla jo riittävästi. Sitten pitäisi urakoida vielä joku reunus. Sen verran laiska taidan olla, että ainakaan virkkaamalla en tee tilkuille taustakangasta. Jos vaikka kangaskaupasta löytyisi joku sopiva. Tai sitten viltti saa luvan olla hieman reikäinen.

Pikaisesti laskettuna tällä hetkellä viltissä on 120 tilkkua. 

Jotain helppoa ja nopeaa

Muutosta asti eli noin neljän kuukauden ajan eteisen nurkassa on ollut pahvilaatikko, johon olen säilönyt paperinkeräykseen menevät lehdet. Suunnittelin pitkään hankkivani pahvilaatikon tilalle jonkun järkevämmän ja siistimmän näköisen ratkaisun. Lopulta päädyin siihen, että laatikko saa toistaiseksi jäädä. Se on ihan hyvän kokoinen tarkoitukseensa ja ehjä. Vaikka kahvista pidänkin, Pauligin logoilla varustettu tukkupakkaus sai lopulta eteisen väreihin paremman sopivan kankaisen pinnan. Eikä tarvittu muuta kuin sopivaa kangasta, sakset ja liimaa. Saa nähdä kuinka kauan kangas pysyy kiinni.

Meinasin kyllä ensin ommella kankaasta sellaisen päällisen, jonka olisin pujottanut laatikon päälle. Laiskuus kuitenkin iski ja ompelukoneen sijaan päädyin liimaan. Onneksi kangasta on vielä jäljellä sen verran, että jos viritelmä leviää heti alkuunsa, voin ryhdistäytyä ja ommella sen päällisen.

Keskeneräisiä puuhasteluja

Viikonloppu, jonka aikana pitäisi katsoa kaikki ilmestyneet Star Wars -elokuvat. Heti ensivaikutelma oli jo mielestäni aivan mahtava. Kaverini ehdotti tällaista SW-maratonia, kun hänen siskonsa oli jostain onnistunut löytämään halvalla koko tuotannon. Me käsityöhullut päätimme hyödyntää viikonlopun samalla käsitöiden tekemiseen. Leffat on minun osaltani niin moneen kertaan katsottuja, että osaan repliikit ulkoa. Samalla kun toisella silmällä katsoo Skywalkereiden seikkailuja, voi puuhastella käsitöitä.

Tein makuuhuoneen värimaailmaan sopivaa torkkupeittoa. Vitivalkoista puuvillasekoitetta helpolla lehden mallisella pitsikuviolla. Mallikerta toistuu 20 kerroksen välein, joten sen oppi aika nopeasti niin hyvin, ettei ohjetta tarvinnut kuin vilkaista välillä.

Heräteostin tässä yksi päivä vyyhdin paperinarua. Tarkoituksena oli ostaa matonkudetta, mutten millään osannut valita väriä enkä päättää määrää, joten ostin sitten paperinarua. Päätin askarrella siitä ovikranssin. Valkea väri on siinä mielessä kivan neutraali, että sen voi sitten koristella fiiliksen tai vuodenajan mukaan.

Loppujen lopuksi kuuden elokuvan aikana ei ihan hirveästi ehtinyt neulomaan. Olin ottanut varalta lankoja vielä pariin tulevaan työhön, mutta motivaatiota riitti näiden kahden työn tekemiseen ihan riittävästi. Toisaalta ihan hyvä, ettei ole kolmea tai neljää työtä samanaikaisesti kesken. Saisi jotain edes tehtyä loppuun asti. Suunnitelmissa olisi ainakin pitsinen mohair-huivi. Lisäksi haluisin virkata pöytäliinan ja virkkailla jotain pikkuruisia koristekukkia vaikka korvakoruiksi. Nuo nyt jäävät vielä mietintämyssyyn joksikin aikaa. 

Palmikkomatto

Törmäsin tähän matto-ohjeeseen jo talvella selaillessani tätini käsityökirjoja. Ohje on Jonna Hietalan kirjoittamassa Kerällä-kirjassa. Päätin jos silloin, että tuollaisen maton haluan joskus eteiseeni. Tallinnan reissulta tarttui lopulta matkaan lankoja palmikkomattoa varten. Hyödynsin myös värimaailmaltaan mattoon sopivia jämälankoja työhön.

Tavallaan maton tekeminen oli todella hauskaa, kun ei tarvinnut kuin letittää pitkiä lankanippuja. Toisaalta letittäminen oli ajoittain todella rasittavaa, koska langat tahtoivat mennä helposti solmuun. Palmikkojen ompeleminen toisiinsa kiinni ei myöskään ollut kovin herkkua. Maton koostumus on aika monipuolinen, toivottavasti se kestäisi käyttöä, eikä heti lähtisi purkautumaan. Suurin osa langoista on puuvillaa, jonka oletan lopputuloksen olevan melko kestävää.

Malli: Palmikkomatto by Jonna Hietala
Lanka: Novita Hanko 100 g, Rico Desing Loopy 600 g, Schoeller Stahl Tia 50 g, Novita Kotiväki 50 g, matonkudetta, trikookudetta

Lopputulos ei taas vaihteeksi ollut ihan sellainen kuin halusin. Vaikka olin koittanut arvioida lettien määrän niin, että ne oikeasti riittäisivät matoksi, ei niitä vain millään ollut riittävästi. Matosta tuli liian kapea tuulikaappiini. Tällä hetkellä matto on penkinpäällisenä, siihen se riittää hyvin.

Mitähän sitä seuraavaksi puuhastelisi. Terassin tuolit ovat vielä pahasti vaiheessa, mutta ei noita kesäkelejäkään oikein ole.

Puinen kierrätysjakkara

Pieni jakkaratuunaus. Pinnan hiominen, jonka jälkeen vähän lakkaa sekä maalia tilalle. Työläin vaihe oli hiomakoneen esiin kaivaminen. Jakkaran pohjassa on erään valtion laitoksen leima sekä vuosiluku 1933. On jakkaralla ikää.

Jakkaran jalat on maalattu olohuoneen pöydästä yli jääneellä Helmi-kalustemaalilla ja istuin on lakattu Kiva-kalustelakalla.

Ennen tuunausta:

Tuunauksen jälkeen:

Lisäksi muutamia kuvia kesäkukista.

Elin jo siinä uskossa, että kylmä alkukesä koitui daaliani kohtaloksi, mutta nyt se on alkanut tehdä uusia pirteän värisiä kukkia.